2.55am

kello on kohta kolme, kolme tuntia sitten alkoi joulukuu, mä olen edelleen hereillä ja mun ajatukset pyörii jossain ihan muualla kuin joulussa. en saa unta, luovutin nukkumisen suhteen ja harkitsen jo vakavissani kulttuurimaantieteen kirjaan tarttumista. munhan piti aloittaa yo-koekertaus tän kuun alussa ja voisin nyt kerrankin saada jotain aikaan. aivot vaan käy aika hitaalla tän valvomisen takia.

ehkä mä sittenkin katon vielä yhen jakson breaking badia.

tai lämmitän glögiä ja fiilistelen mustaa taivasta ja keltaisia katuvaloja ja routaista pihanurmikkoa. koska onhan joulukuuta kulunut jo kolme tuntia neljä minuuttia.

pelimetsästys, teeyliannostus ja matkasuunnitelmat

terveisiä kotkasta! oon majaillut täällä torstaista lähtien ja huomenna olis tarkotus reissata takaisin helsinkiin.

vaikka oonkin viettänyt ihan liikaa aikaa yli kuuskymppisessä seurassa, istunut luvattoman paljon henkilöautossa ja ollut äärimmäisen epämotivoitunut lukemaan ensiviikon kokeisiin, on tää astetta rennompi sluibausviikonloppu tullut tarpeeseen. mä olen myös juossut ympäri kotkaa a link between worlds -3ds-pelin takia - eikä sitä edes löytynyt mistään. oon juonut koko loppuvuoden teeannokset ja syönyt ihan liikaa hunajavohveleita ja lakritsaa ja kuivattua ananasta. ja aivan varmasti olen katsonut liikaa vanhoja brittiläisiä poliisisarjoja ja keskustellut riittämiin niin formuloista, merimiehistä kuin ylioppilastutkinnostanikin.

samalla oon saanut olla hetken kiireettä ja stressittä. oon vaan keskittyny olemiseen ja pohdiskelemiseen ja melkein kadottanut ajantajun. huomenna seuraa taas paluu arkeen ja sitä kautta normaaliin hektisyyteen, mutta tästä viikonlopusta inspiroituneena voisin koettaa aloittaa joka päivän auringontervehdyksellä (vaikka sitten aurinkoa ei näkyisikään), vaihtaa aamukahvit matchaan ja meditoida aina kun pää meinaa hajota.


mun on nyt myös pakko hehkuttaa yhtä juttua (gomen), nimittäin mun japaninmatka on nyt oikeesti tapahtumassa!! hommattiin lentoliput ja hotelli ja aaaaaaaaasdsadf vietän vajaat kaks viikkoa tokiossa maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa, can't wait ~~~~ (ノ*゜▽゜*)

hallo berlin

vegaanisupermarket. 200m päässä hotellista. voinko saada tällasen suomeen jooko??

vegaanisupermarketin yhteydessä oli myös vegaanikahvila ja siellä taas parhaat täytetyt leivät ikinä.

lähiasema kaikessa kämäisyydessään. ihan ku kotona.

radiotower. sen näki aina, ihan missä tahansa liikkukin. sisäänki ois päässy mutta 2h jonotus ei kauheesti houkutellu.


muuri. tai se mitä siitä on jäljellä.


täysvege aasialaisrafla. ♥

eksyttiin ja löydettiin random pinkki putki.

ramones-museo.

mene berliiniin ja syö vain kiinalaista ruokaa.

en osaa vieläkään päättää että onko nää housut ihan hirveet vai ihan parhaat.

hillitön vegesafka-annos ja maksoi ehkä 5 euroa.

mä en tiedä, voiko viiden päivän jälkeen puhua rakastumisesta. siltä musta kuitenkin tuntuu - mä olen rakastunut. berliiniin. kaupunkiin, joka ennen tämänviikkoista matkaani oli mulle täysin mitäänsanomaton, jonka koin aiemmin kaikkea muuta kuin houkuttelevaksi. kuvittelin, että ihmiset on saksaa osaamattomia kohtaan nihkeitä ja että berliini ois sotkunen, harmaa ja kylmä. niinhän se olikin (vaikka onneksi paikalliset ihmiset taas osoittautui ihan mukaviksi kielimuurista huolimatta), mutta kaupunkia kierrellessäni mä kuitenkin tajusin, että berliini on sellainen paikka, jossa mun on helppo tuntea itteni kotoisaksi.

nyt mä istun kotona helsingissä läppäri sylissäni, selaan matkakuvia ja mietin, milloin mä pääsen takaisin saksaan. takaisin niille kaduille, jotka on kiireisiä yötä päivää. takaisin niihin vegaanikahviloihin, joissa hipit hymyilee ja ruoka on hyvää. takaisin niihin ruuhkametroihin, joiden kuulutuksia mä en ymmärrä, mutta joita käyttäessäni mun ei tarvitse toivoa omistavani ajokorttia. berliinissä musta tuntui, että siellä on ihmisiä, jotka on enemmän mun kaltaisia. joilla on samat arvot ja ajatukset. jotka ei pelkää poiketa valtavirrasta. viherhippeilyn suhteen berliini tuntui olevan valovuosia helsinkiä edellä, enkä mä voi olla ajattelematta, miten paljon helpompaa mulla olis, jos asuisinkin suomen sijaan siellä.

tietenkään noin lyhyenä aikana ei voi muodostaa täydellistä kuvaa siitä, minkälainen joku maa tai kaupunki oikeasti on. tää voi olla vain sitä ihastumisen alkuhuumaa - ja siksi mä aionkin ottaa asioista enemmän selvää.

koska mä tiedän, että minä ja berliini tullaan vielä kohtaamaan uudelleen.

toivottavasti useammin kuin kerran.