我 很 高兴

seuraa pikapostaus, koska koira mulkoilee mua ja puhisee paheksuvasti + mun pitäis varmaan lukea psykaa, mutta kaikesta huolimatta mun on pakko jakaa tää ilosanoma: huoratron heittää keikan toukokuussa tavastialla ja mulla on sinne lippu, aww yeahhh ♥ ohessa vähän päänhajotusfiilistelymusaa jos kiinnostaa


oon myös hyvin ylpeä ensimmäisestä kiinankielisestä kirjoitelmastani ikinä. siinä on huimat kaksi lausetta ja äärimmäisen epäsyvällinen sisältö (ja se onnistuu vielä toistamaan itseään koska unohdin miten 和 kirjoitetaan..................), muuutta kaikesta huolimatta onnistuin saamaan aikaan ymmärrettävän ja ihan lukukelpoisen tekstin !! noi merkitkään ei enää näytä yhtä järkyttäviltä harakanvarpailta ku joskus aiemmin, kehitystä on siis tapahtunut.


tähän loppuun vielä puskassa vaaniva tiibetinspanieli, koska miksi ei.

lukuloma-abin hurja elämä (otsikossa havaittavissa ironiaa)

lukukaveri, joka tosin ei ainakaan vauhdita tätä lukemista yhtään jatkuvalla haukkuhepuloinnilla ja herkkujenkerjäysulinalla


koin syvää sielujen yhteyttä kys. jääkarhun kanssa ja suunnittelin jo hetken matkaa pohjoisnavalle tapaamaan toteemieläintäni


opiskelijaruokaa


päivän ostokset. koska kaikkia varmaan kiinnostaa äärimmäisen paljon. ja koska toi hoitoaine on parasta


ennen lukuloman alkamista olin ihan varma, että viettäisin sen mukavasti uutta bioshock infiniteä pelaillen ja öisin dataillen, mutta toisin kävi - oon joka ilta simahtanu viimeistään klo 00.00 ja uhrannut joka päivä ainakin pari tuntia mantsankirjojen uudelleenkirjoittamiseen (aka muistiinpanojen tekemiseen). noita jo pelottavan korkeiksi muodostuneita globus-, geos-, manner- ja lukion maantiede -kasoja läpi kahlatessani oon kyllä täysin unohtanut sen psykologian opiskelun, mutta kyllä senkin aineen aika vielä joskus koittaa. ehkä. loman alussa myös suunnittelin täydellistä erakoitumista ja vetäytymistä omaan, pimeään nörttiluolaan, mutta siinäkään en ole toistaiseksi vielä onnistunut. ehkä ihan hyvä.

mitään kauheen mullistavaa ei siis oo päässyt viime aikoina tapahtumaan, mutta onpa tässä nykytilanteessakin ihan tarpeeksi kestämistä, varsinkin kun on kaltaiseni täydellisyyteen pyrkivä himostressaaja. :-D sori, oon varmaan maailman tylsin bloggaaja. mut ehkä tän blogin (kiinnostavuus)taso vähän nousee sit kuukauden päästä (!!) kun on aika vaihtaa maisemaa ja viilettää pariksi viikoksi kohti tokion vilskettä ja vilinää ~~!

stressintäyteinen sunnuntai

elämäni tällä hetkellä: mantsankirjoja ja terveysruokaa

juuh elikkäs hengissä ollaan edelleen, vaikka olo kieltämättä on aika kuollut - perjatainen tekstitaidon yo-koe ja ensviikolla odottavat kielten kuuntelut ovat heikentäneet mun unenlaatua siihen malliin, että parin viimeyön aikana oon saanut nukuttua ehkä keskimäärin kuusi tuntia. univaje, päänsärky, opiskelu ja niskahartia-alueen jumitus ei ole mikään ihanneyhdistelmä. särkylääkkeiden voimin pitäis kuitenkin vielä saada aikaseks muutama maantiedon yo-vastaus abikurssia varten ja ehkä harrastaa jonkinlaista englannin tai ruotsin kuuntelemista. psykankin kertaus olis varmaan hyvä aloittaa tässä lähiaikoina jos mielin saada A:ta paremman arvosanan........... stressiä pukkaa ja ahistusta myös. ughhhh.

mutjoo, se niistä ylppäreistä. yo-stressaamisen sijaan voisin kertoa uusimmasta ruokavillityksestäni, koska tunnetusti rakastan hankaloittaa elämääni erikoisruokavalioiden kanssa kikkailulla ja länsimaista ruokavaliota hallitsevien ruoka-aineiden välttelyllä. päätinpä siis pari viikkoa sitten pistää boikottiin sokerin ja viljat ja yrittää samalla inspiroitua mahdollisimman paljon raakaruokakokkailusta. tän kokeilun taustalla oli ensisijaisesti kokeilla, miten prosessoitujen raaka-aineiden poisjättäminen vaikuttaa mun oloon, mutta samalla halusin myös syventää omaa henkilökohtaista suhdettani ruokaan. suurimman osan elämästäni mä nimittäin olen pitänyt ruokaa joko välttämättömänä pahana, täydellisen painon saavuttamisen esteenä tai syyllisyydentunnetta tuottavana riippuvuuden kohteena, ja syöminenkin on tuntunut enemmän ahdistavalta kuin nautinnolliselta. ajattelemalla ruoan olevan ensisijaisesti täynnä tärkeitä, hyvää oloa tuottavia ravintoaineita, mä olen onneksi pikkuhiljaa saanut korjattua ongelmallista asennoitumistani ruokaa kohtaan ja uskaltanut alkaa syödä päivittäin esimerkiksi banaania, avokadoa ja pähkinöitä. raakaruoan ja itse kokkaamisen avulla mä olen nyt yrittänyt päästä eroon niistä viimeisistä päähäni pinttyneistä, vääristyneistä ajatuksista ja käyttäytymismalleista, ja samalla opetellut tykkäämään teollisesti prosessoitujen herkkujen sijaan terveellisemmistä vaihtoehdoista, jotka vatsakivun sijaan johtavat parempaan fiilikseen niin henkisesti kuin fyysisestikin.

raakaruoan suhteen mä en kuitenkaan ole - todellakaan - yhtä ehdoton kuin veganismin kanssa, sillä kyseessähän on pelkästään ruokavalio eikä kokonainen elämäntapa. kyllä mä edelleen leipääkin silloin tällöin olen syönyt ja hyvillä mielin popsinut myös uunissa kypsennettyjä tai pannulla paistettuja juureksia ja vihanneksia. eilen tein uunissa piipahtaneen brownien, joka koostui maapähkinävoista, kikherneistä ja agavesiirapista sekä suklaahipuista (kuvassa). myönnän, kuulostaa oudolta, mutta maku oli ah niin taivaallinen ! suosikkivälipalaksi/lounaaksi taas on noussut kulhollinen pilkottua omenaa ja banaania maapähkinävoin, (pistaasi)pähkinöiden ja taateleiden kera.

nyt mun on pakko poistua koneelta, koska hedarini uhkaa voimistua näytön tuijottamisen ja staattisen hartiajännityksen takia. kahviakin ois kiva saada. pahoittelen tekstin epäselvyyttä, syytän siitä väsymystä.